Markku Mäkelä

Miten tykkäät esitellä itsesi?

Moikka! Mä oon Markku ja mä oon musiikin tuottaja ja säveltäjä. Mä teen työkseni kaikenlaista äänen kanssa kuten musiikkia, äänisuunnittelua, äänitaidetta, miksaamista ja äänittämistä. Mä oon aika pitkälti ihan itseoppinut. Mun taustat on alunperin elektronisessa musassa ja bändihommissa ja mä aikoinaan opettelin ittekseni ja parin frendin kanssa, että miten musaa ylipäätään tehdään. Sitten kun sitä oli vaan tarpeeksi monta vuotta jatkunut, niin siitä tuli vähän niinku sneakisti ammatti.

 

Sun kädenjälkeä voi löytää lukuisista suurista mainosvideoista. Miten säveltäjä löysi tai löydettiin mainoksiin ja lyhytelokuviin?

No se lähti siitä, kun me pyydettiin aikoinaan ohjaaja Taito Kawataa tekemään meidän silloisen bändin musavideo. Me ystävystyttiin Taiton kanssa tosi nopeasti sen projektin aikana ja tehtiin kaikenlaista kimpassa. Sit joskus vähän myöhemmin Taito pyysi mua tekemään äänisuunnittelua tai musaa johonki mainosfilkkaan mitä oli silloin tekemässä. Ja mä en harmi kyllä muista mikä se oli, mutta mä muistan sen, että mä ihastuin jotenkin ihan samantien siihen tekemiseen. Siihen että tehdään liikkuvaan kuvaan ääntä, koska siinä yhdistyy jotenkin niin monta luovaa alaa ja siinä tarvitsi miettiä aika paljon ja aika erilaisia juttuja kun mitä ns. tavallisen musiikin tekemisessä tarvitsee miettiä. Ja siitä se lähti. Elokuvamusiikin tekeminen tuli sit ihan luonnollisena jatkeena tuolle hommalle kun alko kertyä tarpeeksi kokemusta ja varmuutta siitä, että esim. millainen musa ja ääni ylipäätään sopii liikkuvaan kuvaan ja minkälaisia tunteita niillä voi luoda.

 

Kerro jotain sun luovasta prosessista, kun lähdet säveltämään musiikkia tai äänimaailmaa videoon?

Siinä tekemisessä on mulle tärkeintä ymmärtää ihan ekaksi ohjaajan visio, että mitä tässä ollaan niinku oikeestaan tekemässä ja ennen kaikkea se, että mikä on se tavote sille musiikille ja äänelle, koska niillähän on aina joku funktio liikkuvassa kuvassa. Varsinainen tekeminen lähtee usein siitä, että mä vaan katon sitä kuvaa ja alan tekemään jotain äänimaisemaa sen ympärille. Koska se on sit enemmänkin ehkä sitä kokemusta, mut mä pystyn aika nopeasti sanomaan, että ”tää ääni sopii” tai ”tää ääni ei sovi siihen kuvaan” ja tunnelmaan mitä haetaan. Se ei ole varsinaisesti mitään tiedettä mun kohdalla, vaan se on fiilis. Sit kun se prosessi etenee pidemmälle, niin tulee ne tylsemmät jutut mukaan, kuten vaikka musiikin teorian soveltaminen, että mitä on oikeasti mahdollista tehdä.

 

Mikä sulle on ollut haastavinta säveltäjänä ja tuottajana?

Tähän mennessä mulle ehdottomasti haastavin juttu on ollut mun eka pitkän leffan sävellys tulevaan JVG -dokumenttielokuvaan. Se oli mun eka pitkä projekti, niin totta kai siinä tuli opeteltua matkan varrella aika paljon ja siinä tuli tehtyä aika brutaalin pitkiä päiviä ja työviikkoja. Ihan sen takia, ettei vaan pystynyt valmistautumaan ihan noin laajaan projektiin etukäteen. Se oli tietenkin ihan mahtava juttu tehdä, koska sitä tehdessä oppikin enemmän kun varmaan parina viime vuonna yhteensä. Ja onneks jäi sellainen fiilis vielä, että mä oon siihen lopputulokseen tosi tyytyväinen.

 

Minkälaisia ääniä kaipaat?

Tää on tosi cliché, mutta mä kaipaan aina jotakin uusia ääniä. Se johtuu varmaan siitä, että mä jo aikoinaan tajusin, että musta ei ikinä tuu parasta soittajaa tai perinteistä muusikkoa, koska mulla ei yksinkertasesti riittänyt keskittymiskyky koskaan instrumenttien soittamisen opetteluun kunnolla. Mut mä keksin sit kompensoida sitä etsimällä keinoja tuottaa ääniä ja ideoita, joita ei yksinkertasesti pystykään toteuttamaan vaikka perinteisillä instrumenteilla. Siksi mä innostun aina kun mä pystyn keksimään jonkun uuden keinon tehdä jotain siistin kuulosta.

 

Mistä synty visio perustaa As You Are Agency?

Visio As You Are:sta on itseasiassa mun puolison Jasmin Mishiman idea, jota me lähdettiin rakentamaan kimpassa. Se lähti liikkeelle ideasta mallitoimistosta, joka edistäisi tasa-arvoa tuomalla esiin ihmisten moninaisuutta edustamalla erinäköisiä ihmisiä. Se kasvoi sit aika äkkiä agentuuriksi, joka edustaa mallien lisäksi esimerkiksi valokuvaajia, stylistejä, meikkitaiteilijoita ja muita luovia tekijöitä. Musta tuntuu, että me ollaan aika luonnollisesti kasattu kimppaan tekijöitä jotka jakaa meidän kanssa samat arvot. kuten sen, että me halutaan aina toimia positiivisen kautta.

 

Parhaita päätöksiä sun uralla?

No tää ei ole mikään tietonen urapäätös, mutta mä oon aina tykännyt heittäytyä kaikkeen tekemiseen aika täysillä ihan intuition pohjalta. Mä oon esimerkiksi aikoinaan perustanut frendin kanssa pienlevy-yhtiön ja opetellu ihan nollasta, hakkaamalla päätä seinään, että miten se niinku tehdään? Ja vähän sen jälkeen perustanut bändin, jota tehtiin melkein täyspäiväsenä duunina 6-7 vuotta muiden töiden ohella, ja opetellu siihen liittyvät jutut. Se on johtanut sellaiseen tekemisen kulttuuriin. Sellaiseen, että jos tulee joku idea, niin mä oon melkein ekana sanomassa, että ”Tehään tää! Tää on siistiä!” Ja vasta sitten miettimässä keinoja, että miten se oikeesti voidaan tehdä. Musta tuntuu, että se on sellainen juttu, mikä on sitte myöhemmällä musiikkiuralla tuonut mulle aika paljon töitä. Koska se aktiivinen tekeminen tietenki huomattiin ja sit tässä kai oli jotenkin esilläkin vähän jatkuvasti, mutta mä myös uskon, että se paistaa vähän läpi sellasena, että: ”tää on tyyppi, joka tykkää oikeesti tehdä sitä mitä se tekee.”

 

Tällä hetkellä inspiroivinta?

Viime aikoina esim vanha 90-lukulainen death metal ja toisaalta reivi-aikakauden alkuaikojen elektroninen musa. Kumpikin sellaisia juttuja, mitä mä aikoinaan kuuntelin, mutta ne on palannut jotenkin mulle nyt viime aikoina sen takia, että niiden musiikillinen röyhkeys ja se, että oikeesti rikottiin silloisia sääntöjä inspiroi mua aika paljon. Johtuen siitä, että varmaan kaikkia luovia asioita tekevät tyypit tietää sen ärsyttävän tunteen et kun sanoo itselleen että ”noniin, tällä kertaa mä teen jotain ihan älytöntä” ja sit huomaakin siinä prosessissa pikkuhiljaa ajattelevansa, että ”no mitäköhän jengi on sitten mieltä? Ja mitäköhän ympäröivä maailma on tästä mieltä?” Ja alkaa vähän vahingossa sit tekemään niitä kompromisseja ja tulla takasin päin siinä jutussaan. Ja sitten vaikkapa toi death metal on mulle hyvä esimerkki siitä, että tehdäänkin jotain mistä kaikkien ei vaan tartte tykätä. Ei halutakkaan miellyttää koko maailmaa ja yhtäkkiä siitä syntyykin sen jutun siisteys. Se on tosi inspiroivaa ja mä haluisin oppia siitä enemmän.