TINO NYMAN

 

1. Kerro meille kuka olet ja mitä teet?

Moikka! Mie oon Tino Nyman, Joensuusta kotoisin olevan graafinen suunnittelija ja pyöritän tällä hetkellä yhden miehen studiota täällä Helsingissä, pääkaupunkiseudulla. Miun työ on keskittynyt aika pitkälti visuaalisiin ilmeisiin, brändäykseen ja julkasuihin. Teen myös paljon kuvaohjausta.

2. Kerro jotain sun matkasta artistiksi?

Miun matka niin sanotusti artistiksi. Kokisin, että se on aika perinteinen tarina. Koulun penkiltä suunnittelutoimistoon harjoitteluun, sieltä sinne töihin, pari suunnittelutoimiston vaihdosta ja nyt sitä ollaanki sitten yksityisyrittäjänä tässä.

Matka on vielä aika lyhyt, mut koen, että se on jo sisältänyt aika paljon kaiken maailman kommervenkkejä. Toki se on ollut myös stressaavaa ja oon kokenut jonkin verran kasvukipuilua, mut myös tosi paljon onnistumisen hetkiä ja iloa. Kaiken kaikkiaan oon kokenut, että oon kasvanut luovan alan tekijänä. Mut vielä on paljon opittavaa ja koettavaa.

3. Mikä innostaa sua tällä hetkellä?

No ehkä tän COVIDin ansiosta pesänrakentamis vimma on alkanut eli huonekalut on juttu, mistä on viime aikoina innostunut. Sit kaiken maailman omituiset esineet kiinnostaa. Aina näkee päässä, miten ne vois toimii kuvassa ja miten niistä sais jotain kivaa tehtyä.

Top yksi innostaja on aina julkaisut. Niitten parissa tykkää aina tehdä töitä, mut oon myös tosi kiinnostunut niistä. Monesti tulee hamstrattua ja ostettua niitä ihan vaan sen visuaalisen ulkomuodon vuoks. En oo varmaan edes puoliakaan lukenut, mut sielä hyllyssä komeilevat, toimivat hyvinä droppeina.

4.Sä olet super lahjakas suunnittelija, jolle olisi varmasti monia ottajia, mutta olet päättänyt rakentaa omaa studiota. Mikä houkutteli sut yrittäjäksi ja rakentamaan omaa studiota?

Mä oon oikeestaan aina tiennyt, et haluun kokeilla omia siipiäni tällä alalla. Se oli jo opiskelu aikanakin tietynlainen haave, että jossain vaiheessa hamaa tulevaisuutta sen sitte teen. Mulla ei ollut myöskään hirveä kiire, kun pääsin sitten toimistomaailmaan, et millon se pitäis sitte tehdä. Asia, mikä sen sitten laukas niin sanotusti haaveista tekoihin oli sellanen orastava kolmenkymmenen vuoden kriisi. Olin ollut nelisen vuotta toimistomaailmassa ja sit tuli sellanen hetki ja tunne, että en kehity tarpeeksi ja poljen paikalllani. Ehkä sellainen pelko, että jämähtää ja taantuu sai sitten tekemään sen päätöksen, että otin lopputilit toimistosta ja ryhdyin perustamaan omaa toimistoa.

Omassa studiossa on myös aina houkutellut vapaus valita projekteja. Mieki tein aika paljon noita omia projekteja jo silloin perus toimistoduunien ohella. Luonnollisesti viikon päivät täyttyi aika hyvin työn tekemisellä. Se on ollut ihanaa nyt oman studion myötä saada aikataulut jotenkin haltuun. Miullaki on aika paljon sellasta omaehtoista tekemistä, et nyt on kiva balanssi asiakasduunien ja omaehtoisen tekemisen välillä.

5.Onko jotain vinkkejä luoville yrittäjille tai sitä miettiville?

Jos pitäis antaa jotain vinkkejä luovan alan yrittäjille, niin ehkä se ois ainakin semmonen itsetutkiskelu. Varsinkin, jos oot harkitsemassa perustaa oman yrityksen. Et kuitenkin siihen perus yrittäjyyden arkeen kuuluu tietynlainen epävarmuus, että jos sitä kestää niin, sitten on niin sanotusti yrittäjäainesta. Itellä on ainakin ollut stressinsietokyvyn opettelua. Toimistomaailmassakin sitä on joutunut opettelee ja todennäköisesti on aina kiire, niin sitä stressiä on. Sit taas yrittäjyydessä tietynlainen epävarmuus siinä arjessa luo oman stressin asiakkaiden lisäksi.

Toinen, mikä on kans aika tärkee on itsensä haastaminen. Meidän alalla joutuu jatkuvasti olemaan jollain tavalla sielä epämukavuusalueella, mut varmaan yrittäjyydessä tää aspekti tulee vielä enemmän esille. Se on tosi kasvattavaa, ainakin itselle. Suosittelen myöskin menemään sinne epämukavuus alueelle, vaikka se ei yleensä kivaa oo.

Myöskin muuntautumiskyky ja adaptoitumisen taito on tärkeetä yrittäjälle. Pitää luottaa siihen, mitä tekee ja olla itsevarma. Koen myöskin, että aika ajoin on hyvä tehdä sellanen ”peilitsekki”, et mihin suuntaan sitä on menossa, toimiiko se ja miten ympäristö reagoi siihen. Itsevarmuus omaan tekemiseen on se tärkein juttu, että luottaa itseensä ja tykkää siitä mitä tekee.

Tällä hetkellä tykkää tästä ja tää tuntuu tosi oikeelta, mut myöskään en ole kovin ehdoton. Jossain vaiheessa, jos se oman studion pyörittäminen ei oo enää kivaa, eikä siitä nauti, niin sit mielellään lähden takaisin toimistomaailmaan. Olen aika avoin.

6.Sun yksi viimeisimmistä julkaisuista on Few Magazine, joka nostaa esiin eri vähemmistöjä Suomessa ja ensimmäinen numero käsitteli romanikulttuuria ja yhteisöä. Mistä tää idea syntyi ja mitä haluat saada Few Magazinella aikaan?

 

Yks mun viimesimmistä omaehtoisista tekeleistä on tällä hetkellä Few Magazine, mitä oon tehnyt yhteistyössä mun kollegan ja hyvän ystävän Marina Vezikon kanssa.

Few Magazine käsittelee Suomen eri vähemmistöjä ja meillä on ensimmäisen numeron aiheena meidän kotimainen romaniyhteisö. Meillä on tosiaan ideana, että halutaan nostaa vähemmistön ääni eri tavalla esiin, miten yleinen mainstream media sitä tekee. On myöskin ollut tärkeää, että varsinkin kun tulevissa numeroissa  käsitellään eri yhteisöjä ja aiheita, että siitä yhteisöstä tulee se henkilö, joka vetää sen lehden loppuun asti. Siinä ei tuu sitten mitään väärinkäsityksiä, eikä yhteisön ulkopuoliset ihmiset tulkitse sitä yhteisöä väärin.

Mulla on itelläni romanitaustaa isän kautta, niin oon sitä kautta sitten kasvanut romanikulttuurissa ja koin sen aika helpoksikin lähteä tulkitsemaan meidän maan romaniyhteisöä. Meille on ollut tärkeää, että romaneja saataisiin nostettua monipuolisesti esiin ja rikottua stereotypioita, mitä monilla ihmisillä on eri vähemmistöistä. Suomenkin media monesti nostaa romaneja aika negatiivisella tavalla. Puhutaan siitä työttömyydestä, syrjäytymisestä, huumeista, rikollisuudesta ja myöskin rasismista heitä kohtaan. Few taas haluaa nostaa niitä lämpimiä puolia siitä kulttuurista, mitä itsekin on nähnyt oman kasvutarinan myötä. Me halutaan myös ylevöittää ja tuoda se kaunis esteettinen puoli romanikulttuurista kaikkien nähtäville. Few lehdessäkin on hyvä muistaa, että me ei haluta olla niin sanottu totuuden ääni, vaan Few toimii enemmän kurkistusikkunana kuhunkin yhteisöön, mitä numeroissa sitten käsittellään.

Se mitä me halutaan saada Few Magazinella aikaan on just se ennakkoluulojen rikkominen. Itellä henkilökohtaisena tavoitteena on, että meidän ei tarttee rikkoo koko Suomen mielikuvaa, mutta jos me saadaan edes kymmenenkin ihmisen mielipide käännettyä romaniudesta tai romanikulttuurista, niin se on jo mulle voitto.

7.Minkälaisia töitä sä etsit tai otat vastaan?

Mä oon oikeestaan aika avoin. Mulla on ehkä ollut sen verran hyvä tuuri, et mie en oo oikeestaan lähestynyt ketään asiakasta, vaan ne on niin sanotusti tullut kotoa hakemaan miut töihin. Asiakkaiden osalta en oo liian nirso, mutta kulttuuri kiinnostaa ja myöskin asiakkaat ja arvot, jotka on sielä ”hyvien kavereiden” puolella. En missään nimessä suostuis tekemään minkäänlaista yhteistyötä tahojen kanssa, jotka edistää jotain ennakkoluuloja tai rasismia. Myöskin vihreet arvot on enemmän, kuin tervetulleita, jos asiakkaalla niitä on.

Viime aikoina on myös alkanut tulla asiakkuuksia ulkomailta. et nyt on tällä hetkellä muutama verkko menossa Amerikan puolelle ja työlaarista löytyy jo töitä Aasian suntaan.

Mutta jos miettii, että minkälaisia töitä mie etin, niin ulkomaat vois olla se hyvä sana. Toki siihen pitäis sitten laittaa energiaa ja resursseja, jos haluaa sinnepäin lähtee kokeilemaan kepillä jäätä.

Tykkään myös paljon tehdä omaehtoisia projekteja, et aina saa yrittää löytää balanssia sen osalta. Few Magazine luonnolisesti vie jo aika paljon tilaa sieltä ei rahaa tuottavien projektien slotista, mutta oon myös aina tekemässä jotain pientä ja visuaalista rahatöiden ja Few Magazinen ohella.

8.Miltä sun luovaprosessi näyttää?

Miusta tuntuu, että miun luova prosessi on myöskin aika projektikohtainen. Se ehkä vaihtelee sen projektin luonteen ja aikataulun mukaan. Jos on enemmän aikaa, niin tottakai siihen ajatus työskentelyynkin laittaa enemmän paukkuja. Se on myöskin sitten se hauska juttu, että miten pystyy sitten ratkaisemaan ongelmia ja pystyykö myös jonkun brändäyksen ja visuaalisen ilmeen lähestymiseen ottaa jonkun kivan uuden tulokulman. Jos aikaa ei ole paljon, niin siitä alkaa automaattinen autopilotti -moodi, mikä on hioutunut mun luovan matkan aikana. Se on tietynlainen rytmi ja prosessi, millä tavalla asioita lähestytään ja lähetään sitten työstämään. Sitäkin on kiva sitten rikkoa, jos on enemmän aikaa. Kuitenkin sellainen kaavojen rikkominen omasta mielestä edistää luovuutta myöskin tässä ammatissa.

Jos mietin, miltä mun luova prosessi näyttää ulkopuolisin silmin, niin se voikin olla sitten erilainen juttu. Koen, et oon tosi hyvä aikatauluttamaan asioita, mut luonnollisesti aina tulee jotain mutkia matkaan ja siinä vaiheessa alkaakin tietynlainen luoviminen ja luotien väistely. Varmaan silloin mun luovaprosessi voi näyttää hallitulta kaaokselta.

9.Kevät, kesä talvi vai syksy ja miksi?

No ehkä mun lempivuodenaika on toi syksy. Varsinkin alkusyksy, kun tulee ruska. Saa olla takki päällä, mutta ei kumminkaan palele ulkona. Myöskään mun vastaus ei oo täysin puolueeton. Oon tosiaan syntynyt syksyllä, joten sieltä on hyviä muistoja.